Vierailen
ystäväni luona Oulussa. Olen kertonut hänelle jo aiemmin
lapsettomuudestani. Hän puolestaan kertoo työssään tapaamistaan
vanhemmista, joiden lapset joutuvat kokemaan todella rankkoja
asioita. Hän sanoo, että tekee ihan pahaa, kun sellaisilla
vanhemmilla on lapsia, ja meidänlaisillamme, jotka varmasti olisivat
hyviä vanhempia, ei ole tätä mahdollisuutta.
Kuukautiseni ovat
kolme päivää myöhässä. Se on merkittävä asia, koska kiertoni
on hyvin säännöllinen, ja heittoa on vain päivä suuntaan tai
toiseen. Jännitys lisääntyy ja pieni toivo alkaa orastaa sitä
mukaa, kun kuukautisia ei kuulu. Alan jo pohtia, entäs jos
-ajatuksia. Kuinka kertoisin miehelleni ja milloin, miten hän
suhtautuisi. Milloin jättäytyisin pois urheiluharrastuksestani,
miten työasiani järjestyisivät. Siskoltani saisin varmasti vauvan
tavaroita, kun heidän pienokaisensa alkaa kasvaa. Mitä kaikkea
pitäisikään hankkia. Jos maitoa tulisi riittävästi, voisin alkaa
äidinmaidon luovuttajaksi, koska heistä on pulaa.
Ystäväni mies
grillaa ja tarjoaa illallisella punaviiniä. Kieltäydyn tällä
kertaa, mutta en halua alkaa selittelemään: -Menkat on tosi paljon
myöhässä, ja jos olisikin raskaana...
Ystävän kolme
energistä lasta tuntuvat rakkailta. Millaista olisi letittää tytön
pitkiä hiuksia, neuvoa läksyissä, hoitaa hammaspesut ja nukkumaan
menot.
Kuukautiset
alkavat neljä päivää myöhässä. Olin jo aamulla ehtinyt tehdä
elämäni ensimmäisen raskaustestin, mutta tulos oli negatiivinen.
Tulipahan sekin kokeiltua. Testipakkauksen olin hankkinut viime
kesänä, kun kuukautiset olivat ensimmäistä kertaa kolme päivää
myöhässä. No, nyt voin sitten nauttia kesästä valkoviinin kera
ja syödä sushia mielin määrin. Ehkä ensi kerralla tärppää.
