Menkat myöhässä

Vierailen ystäväni luona Oulussa. Olen kertonut hänelle jo aiemmin lapsettomuudestani. Hän puolestaan kertoo työssään tapaamistaan vanhemmista, joiden lapset joutuvat kokemaan todella rankkoja asioita. Hän sanoo, että tekee ihan pahaa, kun sellaisilla vanhemmilla on lapsia, ja meidänlaisillamme, jotka varmasti olisivat hyviä vanhempia, ei ole tätä mahdollisuutta.

Kuukautiseni ovat kolme päivää myöhässä. Se on merkittävä asia, koska kiertoni on hyvin säännöllinen, ja heittoa on vain päivä suuntaan tai toiseen. Jännitys lisääntyy ja pieni toivo alkaa orastaa sitä mukaa, kun kuukautisia ei kuulu. Alan jo pohtia, entäs jos -ajatuksia. Kuinka kertoisin miehelleni ja milloin, miten hän suhtautuisi. Milloin jättäytyisin pois urheiluharrastuksestani, miten työasiani järjestyisivät. Siskoltani saisin varmasti vauvan tavaroita, kun heidän pienokaisensa alkaa kasvaa. Mitä kaikkea pitäisikään hankkia. Jos maitoa tulisi riittävästi, voisin alkaa äidinmaidon luovuttajaksi, koska heistä on pulaa.

Ystäväni mies grillaa ja tarjoaa illallisella punaviiniä. Kieltäydyn tällä kertaa, mutta en halua alkaa selittelemään: -Menkat on tosi paljon myöhässä, ja jos olisikin raskaana...

Ystävän kolme energistä lasta tuntuvat rakkailta. Millaista olisi letittää tytön pitkiä hiuksia, neuvoa läksyissä, hoitaa hammaspesut ja nukkumaan menot.

Kuukautiset alkavat neljä päivää myöhässä. Olin jo aamulla ehtinyt tehdä elämäni ensimmäisen raskaustestin, mutta tulos oli negatiivinen. Tulipahan sekin kokeiltua. Testipakkauksen olin hankkinut viime kesänä, kun kuukautiset olivat ensimmäistä kertaa kolme päivää myöhässä. No, nyt voin sitten nauttia kesästä valkoviinin kera ja syödä sushia mielin määrin. Ehkä ensi kerralla tärppää.