Inseminaatiosta
on nyt kaksi viikkoa. Kävin aamulla raskaustestissä
terveyskeskuksessa. Olen aivan poikki: töitä, riitoja, asunnon
laittoa... mahaa nipistelee hieman, menkat ovat ehkä alkamassa.
Viimeiset pari viikkoa ovat koetelleet jaksamista todella paljon.
Kaikesta yrityksestä huolimatta toivoin, että raskaustesti olisi
negatiivinen. Juuri nyt en jaksaisi isoa elämänmullistusta, niin
paljon kuin vauvaa toivonkin.
Olen iltapäivällä
töissä sairaalassa. Soitan käytävältä IVF-klinikalle, vaikka
voisin vaikka käydä paikan päällä kysymässä tilanteen. Hoitaja
valmistelee minua ja pehmentää, että vaikka kuinka toivottiin,
tulos oli nyt kuitenkin valitettavasti negatiivinen. Kerroin, että
arvasinkin jo tuloksen, kun menkat alkoivat joitakin tunteja
raskaustestin tekemisen jälkeen. Hoitaja kyselee jatkosta: milloin
haluaisimme seuraavan inseminaation, milloin IVF-hoidot, mitä olemme
suunnitelleet. Vastailen lyhyesti, jottei puheluni luonne olisi liian
ilmeinen viereisillä penkeillä röntgeniin odottaville potilaille.
Hoitaja pahoittelee vielä kovasti tilannetta ja tokaisen, että ei
tämä nyt mikään katastrofi ole, kyllä mä kestän. En kehtaa
sanoa, että onneksi tällä kertaa kävi näin. Ehkä tuolla
jossakin ylhäällä seurataan meidän tilannetta, ja kun aika on
oikea, saamme ikioman vauvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti