Olen syönyt
Clomifen-lääkkeitä nyt kolmen kierron ajan. Siskoni on
varoittanut, että ne aiheuttavat voimakkaita mielialamuutoksia. Olen
toistaiseksi välttynyt niiltä, mutta lääkitys aiheuttaa
unettomuutta, suun kuivumista ja raajojen puutumista yöllä.
Olemme mieheni
kanssa muuttamassa. Päätimme viime tingassa hioa ja kuultolakata
Lundian viisiosaisen kirjahyllyn. Olin ajatellut, että maalaamme
vain pari osaa, mihin saan sitten omat kirjani, ja loput osat
maalaamme, kun ehdimme. Hioimme levyjä kaksi päivää. Sitten
mieheni pakkaa ja minä maalaan kaksi kokonaista päivää. Saan
maalattua laatikostot. Kolmantena päivänä olen jo aivan poikki ja
projekti tuntuu loputtomalta. Kaiken lisäksi hankalat päätypalkit
on maalattava vielä kolmanteen kertaan, koska maalia ei ole tullut
riittävästi. Kaikki 16+28 hyllylevyä on vielä hiomatta.
Sydän hakkaa ja
pyörryttää. Menen vuoteelle lepäämään. Mieheni ihmettelee,
mikä minua oikein väsyttää. Olinhan eilisiltana kaverini kanssa
kävelyllä. Repeän täysin, ja kyynelehdin, etten ole saanut levätä
moneen viikkoon, en edes viikonloppuna. Muistutan, että meillä oli
sunnuntaina vieraita, joille tein ruoan ja jälkiruoan, joten viime
viikonloppunakin olimme koko ajan menossa.
Sitten puhelin
pirahtaa. Tulee soitto töihin. Olen mukana synnytyksessä. Ei minua
haittaa, että joku muu saa vauvan. Tapahtuma on ikimuistoinen.
Synnytys sujuu hienosti kuin oppikirjassa. Nyt minua ei enää
jännittäisi eikä pelottaisi. Sairaalassa vierähtää
viikonloppuna reilu työpäivä. Olen kotona vasta kymmenen jälkeen
illalla. Sillä aikaa mieheni on maalannut 16 eri mallista hyllyn
levyä. Hän levitti maalia paksun kerroksen, jotta yksi kerros
riitti. Enää 28 levyä jäljellä. Onneksi ne ovat helpoimmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti