sunnuntai 19. elokuuta 2012

Aukiolotutkimus



Poljin pyörällä sairaalaan, missä minulle oli varattu aika aukiolotutkimukseen. Olimme sopineet mieheni kanssa, että voisin käydä tässä toimenpiteessä yksin. Ojensin ilmoittautumistiskillä vaaleanpunaisen potilaskorttini sihteerille, sain laskun ja istuin odottamaan. Olin parikymmentä minuuttia etuajassa, joten odotusaikaa oli runsaasti.

Hoitaja ja lääkäri olivat erittäin huolehtivia ja empaattisia. He yrittävät varmaan olla lapsettomille yltiöystävällisiä ja positiivisia. Joka kerralla vastaanoton päätteeksi he tsemppaavat, että voihan olla, että jo ennen seuraavaa vastaanottoaikaa tärppää. Monille on kuulemma käynyt niin.

Hoitaja kertoi toimenpiteen etenemisestä, milloin nipistäisi ja milloin vähän sattuisi. Hän varmisti vähän väliä, kuinka voin. Aloin tuntea kipua, kun katetri oli saatu paikalleen, ja paineen tunne lisääntyi, kun nestettä alettiin pumpata kohtuun. Vatsassa tuntui ikävältä. Kiristi ja sattui. Yritin rentouttaa lihaksia ja suljin silmäni, koska tuntui, että pyörryn. Hoitaja huhuili vointiani. Alkoi itkettää, mutta koetin hengittää syvään ja kestää parhaani mukaan. Lääkäri kertoi, että neste eteni hyvin ja mahdollisesti päätyi munanjohtimiin, koska se katosi ultraäänilaitteen näytöltä. Hän kertoi, että kaikki näytti normaalilta. Hän rohkaisi, että jotkut olevat tulleet raskaaksi tämän toimenpiteen jälkeen, kun putket on avattu kunnolla. Operaatio oli ohi noin viidessä minuutissa. Hoitaja kehotti nousemaan varovasti istumaan ja huilaamaan hetken.

Oloni oli toimenpiteen jälkeen hutera, joten jäin käytävälle istumaan vielä hetkiseksi. Sitten poljin takaisin kotiin. Mieheni kysyi, miten oli mennyt. Kävin sohvalle pitkälleni, koska olo oli heikko. Vasta silloin kokemus vyöryi ylitseni. Aloin kyynelehtiä ja kerroin, että oli tehnyt kipeää ja oli heikko olo. Mieheni toi minulle nenäliinan, lohdutti ja pyysi tulemaan makuuhuoneeseen lepäämään. Hän oli vieressäni ja kysyi, haluanko välipalaa. Hän kysyi, olisiko hänen pitänyt hakea minut sairaalasta. Sanoin, etten tiennyt, että toimenpide olisi niin rankka. Totesin, että jos menemme inseminaatioon, niin silloin haluan, että hän tulee mukaani ja pääsen autolla. Nyt ovat lapsettomuushoidot sitten alkaneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti