Poljin pyörällä
sairaalaan, missä minulle oli varattu aika aukiolotutkimukseen.
Olimme sopineet mieheni kanssa, että voisin käydä tässä
toimenpiteessä yksin. Ojensin ilmoittautumistiskillä
vaaleanpunaisen potilaskorttini sihteerille, sain laskun ja istuin
odottamaan. Olin parikymmentä minuuttia etuajassa, joten odotusaikaa
oli runsaasti.
Hoitaja ja
lääkäri olivat erittäin huolehtivia ja empaattisia. He yrittävät
varmaan olla lapsettomille yltiöystävällisiä ja positiivisia.
Joka kerralla vastaanoton päätteeksi he tsemppaavat, että voihan
olla, että jo ennen seuraavaa vastaanottoaikaa tärppää. Monille
on kuulemma käynyt niin.
Hoitaja kertoi
toimenpiteen etenemisestä, milloin nipistäisi ja milloin vähän
sattuisi. Hän varmisti vähän väliä, kuinka voin. Aloin tuntea
kipua, kun katetri oli saatu paikalleen, ja paineen tunne lisääntyi,
kun nestettä alettiin pumpata kohtuun. Vatsassa tuntui ikävältä.
Kiristi ja sattui. Yritin rentouttaa lihaksia ja suljin silmäni,
koska tuntui, että pyörryn. Hoitaja huhuili vointiani. Alkoi
itkettää, mutta koetin hengittää syvään ja kestää parhaani
mukaan. Lääkäri kertoi, että neste eteni hyvin ja mahdollisesti
päätyi munanjohtimiin, koska se katosi ultraäänilaitteen
näytöltä. Hän kertoi, että kaikki näytti normaalilta. Hän
rohkaisi, että jotkut olevat tulleet raskaaksi tämän toimenpiteen
jälkeen, kun putket on avattu kunnolla. Operaatio oli ohi noin
viidessä minuutissa. Hoitaja kehotti nousemaan varovasti istumaan ja
huilaamaan hetken.
Oloni oli
toimenpiteen jälkeen hutera, joten jäin käytävälle istumaan
vielä hetkiseksi. Sitten poljin takaisin kotiin. Mieheni kysyi,
miten oli mennyt. Kävin sohvalle pitkälleni, koska olo oli heikko.
Vasta silloin kokemus vyöryi ylitseni. Aloin kyynelehtiä ja
kerroin, että oli tehnyt kipeää ja oli heikko olo. Mieheni toi
minulle nenäliinan, lohdutti ja pyysi tulemaan makuuhuoneeseen
lepäämään. Hän oli vieressäni ja kysyi, haluanko välipalaa.
Hän kysyi, olisiko hänen pitänyt hakea minut sairaalasta. Sanoin,
etten tiennyt, että toimenpide olisi niin rankka. Totesin, että jos
menemme inseminaatioon, niin silloin haluan, että hän tulee mukaani
ja pääsen autolla. Nyt ovat lapsettomuushoidot sitten alkaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti