Raskausuteluja

-No, jokos teille on tulossa perheenlisäystä?, tempaisee tuttavani äkkiarvaamatta. (Haloo, enhän edes näytä siltä, että olisin raskaana!) Ilmoitan napakasti, etten halua keskustella aiheesta, mutta tuttava ei tajua päästäneensä sammakon suustaan. Sitten hän uppoutuu ihastelemaan ja hellittelemään aikuisen tyttärensä kanssa yksinhuoltajaystävämme värillistä vauvaa. Yritän tutustua tuttavan tyttäreen, mutta siitä ei tule mitään. He ovat täysin vauvan lumoissa, eivätkä näe eikä kuule mitään muuta. -Katso, kuinka suloinen! Otetaan kuva! Tuliko hyvä kuva? Minut on jo unohdettu. Haluaisin pitää tuttavalleni pienen käytöskoulutuksen.

Minulla on selvästi alkanut uusi elämänvaihe, kun olen ollut pian kaksi vuotta naimisissa. Se ei liity mitenkään rakkauden alkuhuumaan, itsenäistymiseen tai muuhun sellaiseen, vaan siihen, että ympärillä olevat alkavat kärkkyä raskausuutisia ja taputella mahaani (Törkeää! Mahani ei ole mikään julkinen hiplauskohde).

Jos et ole itse kärsinyt lapsettomuudesta, et voi millään aavistaa, kuinka viiltävän tuskallista on reagoida vauvauteluihin. Silloin joutuu aina palaamaan mielessään siihen tosiasiaan, että haluaisin olla raskaana, mutta en ole, enkä viime kädessä voi tahdonvoimallani vaikuttaa lopputulokseen. Joka kysymys kiertyy aina tämän saman tuskan ympärille. Lapsettomat tuntuvat olevan vapaata riistaa, joiden oikeuksia kukaan ei valvo, ellet itse laita kyselijöitä ruotuun. Mittani alkaa olla täynnä, joten seuraava utelija voi saada niskaansa melkoisen ryöpytyksen.

Utelias ystäväni, jos mielesi tekee kysäistä joltakin vauvauutisia, ÄLÄ KOSKAAN, MISSÄÄN TILANTEESSA KYSY SITÄ!! Ei koskaan. Ei edes puolisolta. Ei sisarelta tai muulta sukulaiselta. Eikä edes silloin, kun huomaat tuttavasi mahan vähäsen pyöristyneen. Varoitus!! Se voi olla läskiä, ja silloin aiheutat tuplaloukkauksen. Tapahtui menneenä viikonloppuna: -Onkohan vaimosi raskaana? -No, ei ainakaan minun tietääkseni. (Ja lapsettomien naisten miehet ovat erittäin hyvin perillä naisensa ovulaatiosta ja kuukautisista). Lopputulos: nyt pidät itseäsi sekä lapsettomana, että lihavana. Ironisinta tässä on se, että olen todella hoikka.

Olen tajunnut, että pahinta lapsettomuudessa ei ole itse lapsettomuus, koska aina voi toivoa, että tilanne muuttuu, vaan se, kuinka huolimattomasti ja epähienosti muut suhtautuvat asiaan. Miksi minun pitäisi olla raskaana? Entä jos minulla on vakava sairaus tai muu syy, miksi en tule raskaaksi? Entä jos en edes halua lapsia? Mitä, jos olen yrittänyt jo viisi vuotta? Millä oikeudella oletat, että minun pitäisi olla raskaana?

Milloin sitten voisi aivan ohimennen kysäistä, onko tuttava raskaana? Älä kysy. Älä loukkaa ystävääsi. Hän kertoo kyllä asian laidan halutessaan. Tai sitten sinun on odotettava niin kauan, kunnes näet potkupallomahan, josta ei voi erehtyä.