Turhien lapsettomuushoitojen saldo

Lapsettomuushoidot ovat tila, jossa vaihdat epävarmuuden lapsen saamisesta tuskaan, ettet ehkä koskaan voi saada lapsia, ajanlaskuun, jonka keskipisteenä ovat ovulaation ja kuukautisten seuraaminen ja niistä raportoiminen kumppanille ja lapsettomuusklinikalle, suruun, joka seuraa sinua pahimmillaan loppuelämäsi, väärällä hetkellä ja väärissä tilanteissa annettuihin neuvoihin, joita et halua kuulla, lääkkeisiin, jotka tyhjentävät pankkitilisi ja hoitoihin, jotka aiheuttavat monenlaisia vaivoja, kipua, ja kärsimystä.

Hoitojen myötä olen joutunut merkillisiin ja absurdeihin tilanteisiin, joissa asiat menevät huonommin, kuin kuvittelit silloin, kun ajattelit, ettei se ole enää mahdollista.

Onneksi prosessilla on muitakin, myönteisiä seurauksia. Olen saanut kohtalotovereista uusia kavereita ja vertaistukijoita. Heiltä olen saanut roppakaupalla myötätuntoa ja tukea.  He ymmärtävät lapsettomuushuumoriani ja he osaavat välttää sanomasta vääriä asioita.

Parisuhteeni on lujittunut. Meistä on mieheni kanssa tullut tiimi, kun olemme opetelleet avaamaan ja käyttämään ampulleja, ruiskuja ja pistoskyniä, kun meillä on ollut salaisia piikityssessioita, kun olemme käyneet yhdessä ultrassa ja toimenpiteissä, kun olen itkenyt ja surrut ikävää lapsesta ja epäonnistuneita hoitoja, kun olemme päivitelleet meille ladeltuja kommentteja, ja kun olemme täyttäneet kalenteriamme hoitokäynneistä. Rakkauteni mieheeni on syventynyt ja se on ollut erityisen voimakasta juuri hoitojen aikana, kun olemme toiveikkaina valmistautuneet toimenpiteisiin. Vaikka ne eivät olekaan tuottaneet tulosta, rakkauden täyttämä onnen aika on jäänyt mieleen ihanina muistoina.

Yllätyksekseni myös suuri osa niistä, joille olen kertonut lapsettomuudestani, on suhtautunut asiaan myötätuntoisesti ja lämpimästi.  Kun mieli on maassa, kuvittelee helposti, että jokainen vastaantulija letkauttaa jotakin ajattelematonta, mutta onneksi olen ollut sen suhteen osittain väärässä. Tosin olen valikoinut tarkasti ne, joille olen halunnut raottaa tilannetta.

Rakkauteni lapsia ja nuoria kohtaan on kasvanut paljon. En ole luontaisesti erityisen lapsirakas, mutta nykyään ajattelen usein, kuinka hieno lapsi tai nuori jollakin on, ja kuinka hän on vanhemmilleen tärkeä ja rakas.

Minusta on tullut rohkeampi ilmaisemaan mielipiteitäni ja toiveitani välittämättä, mitä muut minusta ajattelevat. Vaikka lapsettomuushoidot eivät ole jalostaneet minua ihmisenä, kuin ihmeen kaupalla niistä on koitunut paljon hyvää.