- Hyvää
äitienpäivää! … mutta sinähän olet jo melkein äiti!
Näin minua
tervehti perhetuttuni äitienpäiväjuhlassa. Hyvää tarkoittaen ja
kömmähdyksensä tajunneena yrittäen vielä pelastaa tilanteen.
Kyyneleet tulvahtivat silmiin ja sopersin vastaukseksi: - Mutta eihän
sitä voi tietää... En kestänyt
enempää, vaan ryntäsin tilanteesta pihalle itkemään ja
rauhoittumaan.
Selvitetään
ensin pari asiaa. En ole äiti. En edes melkein, vaikka kuinka
haluaisin. Olen 37-vuotias nainen, joka oli juuri äitienpäiväviikolla
päässyt lapsettomuustutkimuksiin.
Olin tavannut
unelmieni miehen jokin aika sitten ja mennyt hänen kanssaan
naimisiin. Unelma äitiydestä on alkanut kasvaa pikku hiljaa ja
kaipaus yllätti minut voimakkuudellaan kesken äitienpäivän.
Aikani alkaa
käydä vähiin. Neljänkymmenen merkkipaaluun on enää kolme
vuotta.
Ennuste? Olen
terve, hoikka ja urheilullinen. En polta eikä muitakaan
riskitekijöitä ole. Syitä lapsettomuuteen ei luultavasti löydy.
Ei vain ole tärpännyt. Ei vielä tai ei ehkä koskaan. Sitä en
vielä tiedä, onneksi. Olen vasta lapsettomuustaipaleeni
alkuvaiheessa.
Olin päättänyt,
että jos seuraavat kuukautiseni tulevat, perustan tämän blogin.
Omistan sen sinulle, jolle lapsettomuus on kipeä asia sekä sinulle,
joka haluat oppia ymmärtämään lapsetonta naista. Haluan jakaa
oman polkuni, sen ylä- ja alamäet, toivon kipinät ja pettymyksen
hetket kanssasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti