Ensimmäinen alkionsiirto

Biologi oli yrittänyt soittaa kännykkääni jo ennen aamukahdeksaa, kun vielä vetelin sikeitä. Soitin hänelle takaisinpäin, ja sain kuulla, että kerätyistä munasoluista yksi icsattu oli hedelmöittynyt. Olin todella helpottunut ja iloinen, koska edellisellä kerralla  hedelmöittymistä ei ollut tapahtunut. Silloin keräyksen suorittanut lääkäri, ei biologi, soitti vasta yhdentoista jälkeen. Taitaakin olla niin, että biologi saa kunnian ilmoittaa hyvät uutiset, kun taas lääkäri ilmoittaa vasta myöhemmin päivällä huonot uutiset, ja samalla mietitään jatkoa.

Oloni on vuorokausi punktion jälkeen jo melko hyvä. Mahaa nipisteli vähän, mutta en ollut tarvinnut ollenkaan särkylääkkeitä, eikä maha ollut turvonnut, niin kuin viimeksi. Nautin lepäilystä ja sairaslomapäivästä, ja puolen päivän maissa jaksoin pyörähtää kirjakaupassa ja postissa lähettämässä joulukortit. Olin pitänyt kiinni oikeutetusta sairaslomapäivästä, mutta tein hieman etätöitä kotona, jotta työt eivät kasautuisi, koska kukaan muu ei niitä voisi hoitaa poissa ollessani.

Mieheni oli sopinut etukäteen siirtopäivälle toisen tärkeän menon, jota ei kannattanut perua, joten sovimme, että kävisin alkionsiirrossa yksin. Toimenpide suoritettiin samassa huoneessa kuin munasolujen keräyskin. Aikataulut olivat taas myöhässä, joten odottelin tovin toimenpidehuoneessa yksikseni. Lääkäri valmisteli kaiken itse, ja ihmettelin tätä, kun hoitajaa ei kuulunut. Lääkäri ymmärsi hieman väärin ja totesi tehneensä näitä operaatioita jo parikymmentä vuotta. Lopulta hoitajakin ehätti paikalle.

Vaikka toimenpide oli sinänsä yksinkertainen, kaikista valmisteluista näki, että nyt oli isosta ja tärkeästä asiasta kyse. Labrahoitajalla oli ollut alkio valmiina katetrissa jo puolisen tuntia. Lääkäri viritti sisäisen ultraäänikuvan kohdalleen ja hoitaja ultrasi toisella anturilla mahan päältä. Alkio vietiin pitkällä ja taipuisalla katetrilla kohtuun. Tämän jälkeen viereisessä huoneessa oleva labrahoitaja sai tyhjän katetrin luukusta takaisin, ja hän varmisti, että katetri oli tyhjentynyt -dramatiikkaa. Sitten lääkäri etsi siirretyn alkion ultraäänikuvaan. Kuvassa näkyi valkoinen, planeetan muotoinen hahmo, ja lääkäri totesi, että tuossa se nyt on. Kuva jäi ultraäänilaitteen näytölle, ja otin siitä lääkärin poistuttua itselleni kuvan muistoksi.

Hoitaja antoi vielä ohjeet tuleviksi viikoiksi. Jatkaisin Lugesteronin käyttöä koko ajan, ottaisin rauhallisesti ja joisin riittävästi. Mitään rajoituksia ruoan suhteen ei vielä olisi, voisin elää aivan normaalia elämää. Sain lähetteen raskaustestiin verikokeella joulun jälkeen. Sitten soiteltaisiin ja katsottaisiin, miten tästä eteenpäin.

Näytin miehelleni illalla kuvaa pikku alkiostamme ja silittelin mahaani. Turvallista matkaa ja hyvää yötä, pikku alkio!!