sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Uusi hoitokierros


Edellisestä hoitokerrasta on aikaa jo useita kuukausia ja aloitimme hoidot jälleen. Tällä kertaa mentiin lyhellä kaavalla ja lääkityksenä Menopur ja Orgalutran. Annostusta koetettiin tasapainottaa siten, että hyperstimulaation riski olisi mahdollisimman pieni ja toisaalta tarkoituksena oli kasvattaa useampia soluja valmiiksi kuin viime kerralla. Lääkäri totesi, että suomalaisilla annomäärillä (125-200 mg) tulokseksi saadaan normaalisti 5-7 munasolua. Tieto helpotti minua, koska olin luullut, että alle 10 solua on huono tulos. Jotkuthan saavat jopa 20-30 solua kerralla. Mahtaa olla mahassa vipinää silloin!

Kuten tavallista, sairaanhoitaja muistutti, että viikonloppu ennen punktiota kannattaa ottaa mahdollisimman rauhallisesti, välttää liikuntaa, pomppimista, tärinää ja muutekin rasitusta. Kerroin hänelle, että itse asiassa minulla on 2 päivää ennen toimenpidettä salibandyturnaus toisella paikkakunnalla... Olen ainoa maalivahti ja joukkueellamme on tavoitteena sarjanousu. Hoitaja sanoi kieltävänsä pelit, koska siinä tehdään kuitenkin äkkinäisiä liikkeitä, ja munasarjat voisivat kiertyä kivuliaasti, mistä olisi seurauksena sairaalareissu. Munasarjat ovat kiinni ohuilla ripustuslenkeillä, ja hormonihoidon takia useiden munarakkuloiden kypsyessä niihin tulee paljon enemmän painoa kuin normaalisti, aivan kuten marjatertuissa. Kerroin, että tilanne on hankala, koska minulle ei tosiaan ole ketään tuuraajaa enkä haluaisi jättää joukkuettani pulaan, mutta ymmärsin pointin. Koska aiemmalla hoitokerralla minulla ei ollut turvotusta eikä juuri muitakaan oireita väsymystä lukuun ottamatta, oli kuitenkin päättänyt mennä pelaamaan, mutta ottaa kuitenkin mahdollisimman rauhallisesti.

Jännitin pelejä, koska toinen joukkue on hieman rajunpuoleinen. Viime kerralla pelatessamme heitä vastaan yksi pelaajista oli ajanut suoraan minua päin, kun kumarruin ottamaan palloa kiinni. Sotkeuduimme toisiimme, lensin pahannäköisesti maahan ja maski lennähti kauas. Tilanteesta ei annettu edes jäähyä, mikä ei olisi ollut vääryys.

Olin aikeissa kertoa valmentajalleni ennen turnausta olevani lääkekuurilla ja menossa toimenpiteeseen, mutta torstain treeneissä oloni oli aivan normaali, joten päätin, etten sanoisi mitään, ellei siihen tulisi aihetta, jotta minusta ja peleistä ei turhaan stressattaisi.

Onnekseni emme kuitenkaan pelanneet pahamainaista joukkuetta vastaan, vaan olin mielessäni sekoittanut vastustajat. Kävin varovasti tekemässä pienen hölkkälenkin ennen pelejä. Jättäydyin joukkuekavereistani jälkeen ja liu'utin jalkojani eteenpäin, jotteivat munasarjat hölskyisi juostessa. Sattui hyvä tuuri ja pelit olivat kannaltani mahdollisimman rauhalliset. Kenttäpelaajat hoitivat homman kotiin puolestani ja voitimme molemmat pelit runsain numeroin. Kaiken lisäksi pidin vielä molemmissa peleissä nollan. Sain runsaasti kehuja joukkueelta, valmentajalta ja jopa vastustajilta, ja hymyillin vain mielessäni. Minunhan ei pitänyt edes olla pelikuntoinen. Toki otin riskin ja pelasin omalla vastuullani, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti