Toinen punktio

Olin varannut etukäteen kaksi sairaslomapäivää munasolupunktiota varten. Toki mahdollinen siirtopäiväkin olisi sairaslomaa, mutta työni kannalta ei olisi mahdollista ottaa koko päivää vapaaksi. Lisäksi minulla olisi tuolloin jo kauan sitten sovittu sivutoimen työkeikka, jota ei voinut varata millekään muulle päivälle.

Mennessämme sairaalaan pakkasta oli mittarissa -17 astetta. Mieheni huokaisi ylöspäin toiveen, että voisimme saada oman pakkaspojan. Sain käyttööni koko potilashuoneen,  koska tänään ei tehtäisi muita siirtoja. Vaihdoin laventelinsinisen trikoopaidan ja samansävyisen reikäneuloshuivin sairaalavaatteisiin. Ylläni olisi toimenpiteessä pitkät sairaalasukat, pitkä paita, jonka selkä oli avoin, ja joka kiinnitettiin niskasta nauhoilla tai neppareilla. Lisäksi sain aamutakin, joka puettiin päälle vai siihen käteen, jossa ei ollut kanyylia, ja taskuun sujautin henkkarit, jota näyttäisin toimenpiteen alkaessa. Tänään olin saanut operaatiopaidaksi vihreänkirjavan tekokuitupaidan, jossa oli neliönmallisia kuvioita. Lohkaisin hoitajalle, joka tuli asentamaan kanyylia kämmenselkääni, oliko se tulevan kevään trendikuosi. Paidat olivat olleet talossa kuulemma jo useamman kymmentä vuotta. Punktiopäivä oli minulle tavallaan kauan odotettu juhlapäivä, joten sipaisin huuliin vielä meikkikonsulentin valitsemaa uutta marjaista huulikiiltoa.

Toimenpidehuoneessa soi klassinen musiikki. Pian sinne saapui ivf-lääkäri ja biologi, joka laittaisi kerätyt munasolut koeputkiin. Hoitajan tehtävänä oli lähinnä huolehtia hyvinvoinnistani ja ojennella koeputkia biologille.

Sain suoneen kipulääkkeen ja rauhoittavan. En tuntenut samanlaista humahdusta kuin viimeksi, mutta olosta tuli pian raukea. En tuntenut juuri mitään, kun ensimmäisiä rakkuloita tyhjennettiin. Toisessa munasolussa piti odottaa yksi rakkula, mutta lääkäri löysikin aivan munasarjan yläosasta kaksi munarakkulaa lisää. Niitä ei saatu imettyä kovin helpolla, ja lääkäri joutui tökkimään minua kotvan aikaa. Se teki kipeää ja voihkin hieman. Parin hieman kivuliaan yrityksen jälkeen kaikki solut oli kerätty. Saaliina oli 14 rakkulaa. Toimenpiteeseen oli kulunut puolisen tuntia. Tunsin, kuinka jotain valui sisältäni, ja totesin, että tämä kerta oli verinen. Vuotoa oli tullut jonkin verran. Olo oli hieman hutera, ja siksi pääsin petikyydillä takaisin potilashuoneeseen.

Olin helpottunut, että keräys oli nyt ohi. Pyysin heti kipulääkettä, koska vatsaa alkoi pian koskea. Sain myös pillimehua ja sitten pääsin huilailemaan. Mieheni lueskeli vieressäni paikallislehteä ja tarjoili aamupalaa. Tämän päivän aamiaismenu sisälsi jugurttia ja hapankorppuja, joita söinkin hyvällä ruokahalulla.

Meille kerrottiin, että kuusi munasolua siirrettiin koeputkiin hedelmöitystä varten. Muutamaa hedelmöitettäisiin tavallisesti, ja lopuille tehtäisiin mikrohedelmöitys. Toiveenani oli, että jos hedelmöitys tapahtuisi, käytettäisiin ensisijaisesti ensimmäisiä alkioita.

Pääsin kotiin parin tunnin päästä. Olin varautunut siihen, että maha alkaisi turvota ja olo huonontua, mutta voin melko hyvin mahan nipistelyä ja pientä kipua lukuun ottamatta. Väsytti vain kovasti, kun olin saanut melkoisen annoksen lääkkeitä. Onneksi sain vain lepäillä koko päivän.

Olin varannut etukäteen kaksi sairaslomapäivää munasolupunktiota varten. Toki mahdollinen siirtopäiväkin olisi sairaslomaa, mutta työni kannalta ei olisi mahdollista ottaa koko päivää vapaaksi. Lisäksi minulla olisi tuolloin jo kauan sitten sovittu sivutoimen työkeikka, jota ei voinut varata millekään muulle päivälle.

Mennessämme sairaalaan pakkasta oli mittarissa -17 astetta. Mieheni huokaisi ylöspäin toiveen, että voisimme saada oman pakkaspojan. Sain käyttööni koko potilashuoneen,  koska tänään ei tehtäisi muita siirtoja. Vaihdoin laventelinsinisen trikoopaidan ja samansävyisen reikäneuloshuivin sairaalavaatteisiin. Ylläni olisi toimenpiteessä pitkät sairaalasukat, pitkä paita, jonka selkä oli avoin, ja joka kiinnitettiin niskasta nauhoilla tai neppareilla. Lisäksi sain aamutakin, joka puettiin päälle vai siihen käteen, jossa ei ollut kanyylia, ja taskuun sujautin henkkarit, jota näyttäisin toimenpiteen alkaessa. Tänään olin saanut operaatiopaidaksi vihreänkirjavan tekokuitupaidan, jossa oli neliönmallisia kuvioita. Lohkaisin hoitajalle, joka tuli asentamaan kanyylia kämmenselkääni, oliko se tulevan kevään trendikuosi. Paidat olivat olleet talossa kuulemma jo useamman kymmentä vuotta. Punktiopäivä oli minulle tavallaan kauan odotettu juhlapäivä, joten sipaisin huuliin vielä meikkikonsulentin valitsemaa uutta marjaista huulikiiltoa.

Toimenpidehuoneessa soi klassinen musiikki. Pian sinne saapui ivf-lääkäri ja biologi, joka laittaisi kerätyt munasolut koeputkiin. Hoitajan tehtävänä oli lähinnä huolehtia hyvinvoinnistani ja ojennella koeputkia biologille.

Sain suoneen kipulääkkeen ja rauhoittavan. En tuntenut samanlaista humahdusta kuin viimeksi, mutta olosta tuli pian raukea. En tuntenut juuri mitään, kun ensimmäisiä rakkuloita tyhjennettiin. Toisessa munasolussa piti odottaa yksi rakkula, mutta lääkäri löysikin aivan munasarjan yläosasta kaksi munarakkulaa lisää. Niitä ei saatu imettyä kovin helpolla, ja lääkäri joutui tökkimään minua kotvan aikaa. Se teki kipeää ja voihkin hieman. Parin hieman kivuliaan yrityksen jälkeen kaikki solut oli kerätty. Saaliina oli 14 rakkulaa. Toimenpiteeseen oli kulunut puolisen tuntia. Tunsin, kuinka jotain valui sisältäni, ja totesin, että tämä kerta oli verinen. Vuotoa oli tullut jonkin verran. Olo oli hieman hutera, ja siksi pääsin petikyydillä takaisin potilashuoneeseen.

Olin helpottunut, että keräys oli nyt ohi. Pyysin heti kipulääkettä, koska vatsaa alkoi pian koskea. Sain myös pillimehua ja sitten pääsin huilailemaan. Mieheni lueskeli vieressäni paikallislehteä ja tarjoili aamupalaa. Tämän päivän aamiaismenu sisälsi jugurttia ja hapankorppuja, joita söinkin hyvällä ruokahalulla.

Meille kerrottiin, että kuusi munasolua siirrettiin koeputkiin hedelmöitystä varten. Muutamaa hedelmöitettäisiin tavallisesti, ja lopuille tehtäisiin mikrohedelmöitys. Toiveenani oli, että jos hedelmöitys tapahtuisi, käytettäisiin ensisijaisesti ensimmäisiä alkioita.

Pääsin kotiin parin tunnin päästä. Olin varautunut siihen, että maha alkaisi turvota ja olo huonontua, mutta voin melko hyvin mahan nipistelyä ja pientä kipua lukuun ottamatta. Väsytti vain kovasti, kun olin saanut melkoisen annoksen lääkkeitä. Onneksi sain vain lepäillä koko päivän.