Kissa pistoksissa

Suihkuteltuani reilun viikon Synarelaa aamuin illoin oli aika aloittaa hormonipistokset. Aivan ensiksi marssiin pankkiin nostamaan säästöjäni, jotta voisin ostaa Menopur-valmisteet, joiden normaalihinta olisi lähes 800 euroa. Rahanmeno kirpaisi, koska emme vieläkään pääsisi ulkomaanmatkalle, josta olen haaveillut jo vuoden. Eipä ylimääräistä rahaa ole muutenkaan, mutta kaipa sen voisi huonomminkin sijoittaa. Sitten apteekkiin. Onneksi paikalla oli tuttu farmaseutti,  joka oli selvittänyt pyynnöstäni, tarvitsisiko minun ottaa piikit mukaan pistosopetukseen. Sain mukaani kaksi suurta pakkausta ja kaupan päälle apteekin kestokassin. Farmaseutti kertoi huolellisesti valmisteen käytöstä ja oli oikein myötätuntoinen.

Avasin kotona lääkelaatikon, ja se olikin oikea puuhapakkaus. Ison laatikon sisällä oli pienempi pakkaus täynnä ruiskuja ja neuloja, sitten oli ampulli, pieni lasipurkki ja ruisku, jossa oli todella paksu neula. Onneksi sillä ei tarvitsisi pistellä ketään.

Ajatus itseni piikittämisestä ei houkutellut, joten kysyin mieheltäni, haluaisiko hän pistää hormonit minuun. Hän otti tehtävän ilomielin vastaan ja halusi kaiken lisäksi sekoittaa aineetkin keskenään. Lähdimme matkalle Helsinkiin juuri ensimmäisenä pistospäivänä. Koska avaamattomat hormonivalmisteet piti säilyttää jääkaapissa, päätimme sekoittaa aineet keskenään jo kotona ennen lähtöä. Otimme mukaamme ison kasan ruiskuja, desinfiointiliinoja sekä vielä ison, tyhjän, muovisen purkin, jonne voisimme sujauttaa käytetyt ruiskut.

Suoritimme ensimmäisen pistosrituaalin ennen nukkumaan menoa. Jännitti. Mieheni otti napakan otteen vatsamakkarastani ja tuikkasi piikin ihopoimuun. Pistäminen ei kuitenkaan sattunut, lääkeaine vain kihelmöi hetken aikaa iholla. Hieroin pistoskohtaa ohjeen mukaan kevyesti. Ei tuntunut missään.