Pistoksissa, osa 2.

Lukujärjestykseemme kuului useita ultraäänikäyntejä. Niille piti lähteä kesken työpäivän, jotka pitenivät, jotta sain tehtyä tunnit täyteen. Olemme kuitenkin onnekkaista sen suhteen, että sairaala on lähellä. Useat joutuvat ottamaan koko päivän vapaaksi, jotta pääsevät tutkimuksiin toiselta paikkakunnalta. Mieheni kävi hakemassa minut autolla ja oli mukanani tutkimuksissa, mikä oli minulle tärkeää.

Toisella ultraäänikerralla lääkärillä oli ruuhkan takia tuuraja toiselta osastolta. Hän teki tutkimuksen, mutta hän ei tajunnut vihjettäni, etten nähnyt ruutua, jolta kallisarvoisia munarakkuloitani katseltiin. Hän puhui muutekin ylitseni, aivan kuin minua ei olisi ollut huoneessa lainkaan. Ajattelin, että hyvä, että hän kertoo sitten asiat miehelleni, mutta ei hän ollut kuulemma puhunut hänellekään. Olen henkisesti varautunut, että jos joskus toiste käy näin, aion kertoa selkeästi, että myös minä olen paikalla ja että minä olen tutkittava potilas, ja siksi koen tärkeäksi, että näkisin omat sisäelimeni, joiden lääkitsemiseen ja hoivaamiseen olen käyttänyt huomattavan summan rahaa.

Ensimmäinen lääkeannos Menopuria oli 200 mikrogrammaa. Parin päivän jälkeen annosta pienennettiin 150:een. Lääkärin mukaan lääke tehosi jopa odotettua paremmin. Jälkeenpäin tajusimme mieheni kanssa, että itse asiassa olimme pistäneet lääkettä jopa hieman liian vähän, koska ruiskun asteikko ei ole tasainen, vaan nousee 150-225-300. Lääkäri oli varoittanut sivuvaikutuksista ja sanonut, että rankkaa liikuntaa kannattaa välttää varsinkin kuurin loppuvaiheessa, kun munarakkulat kasvavat voimakkaasti, ja vatsassa voi tuntua pingotusta ja turvotusta. Voin kuitenkin erinomaisesti. Vatsani ei ollut lainkaan turvonnut eikä arka. Lääkärin kehui taas ”kauniita” munasoluja, ja niitä näytti olevan tulossa paljon. Ajattelin, että saadaan kerättyä varmasti kunnon sato, ja suunnittelin jo, että jos tuoresiirto ei tuottaisi tulosta, pakastealkioita voitaisiin siirtää vaikka joka kuukausi.

Ensimmäisellä viikolla kävin jopa salibandytreeneissä. Toisella viikolla en enää uskaltanut, etteivät huolella vaalitut munarakkulat olisi poksahtaneet rikki. Ainoana sivuvaikutuksena olin hieman tavallista väsyneempi. Kolme päivää ennen punktiota kävin jopa pitkällä työmatkalla, jolle olin pukeutunut tyköistuvaan mekkoon. Toivottavasti tervetulomalja ja lasi valkoviiniä eivät pilanneet hoitoa. En tullut edes ajatelleeksi, että niillä olisi voinut olla jotakin vaikutusta hoitoon. Lääkäri ei kuitenkaan ollut maininnut tällaisista rajoituksista, ja tulin ajatelleeksi asiaa vasta paljon myöhemmin luettuani lapsettomuuskirjaa nimeltä Rakkaustesti, jossa päähenkilöä kiellettiin nauttimasta alkoholia pistoshoidon aikana.