Pistoshoito on
vihdoin loppusuoralla: lauantai-iltana klo 21.00-21.15 oli tarkkaan määrätty
hetki, jolloin meidän oli määrä pistää irrotuspiikki. Olimme olleet koko päivän
ystäväni maalaissynttäreillä. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet erittäin
rakkaudentäyteisiä ja ihania. Kävimme ystäviemme häissä, edellisenä päivänä oli
ollut yhteistyökumppanin risteily, ja tänään oli jälleen hieno päivä maalla.
Tapahtumien erityisyyttä lisäsi se, että meillä kahdella olio ma salaisuus:
hoidot, jotka huipentuisivat pian punktioon ja alkionsiirtoon. Ilmassa oli
jännitystä. Vaikka en tuntenut turvotusta tai pingispalloja mahassani, niin
kuin jotkut tuntevat munasolunsa, koin vahvasti, että vaalin jotakin sisälläni.
No, jonkinlainen sisäinen kanaemo taisin kuitenkin olla.
Synttäreillä
pääsimme navettaan ja sain kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa lypsämistä. Pääsin
juottamaan suloiselle pikku vasikalle ison kannullisen maitoa saavista, jossa
oli ”tekotissi”. Tilalla oli myös pari lammasta, koiria ja kissoja. Söimme
tilan tuotteista maailman parasta lihakeittoa.
Kun palasimme
kotiin, mieheni sekoitti juhlallisesti irrotuspiikin ainekset, ja tarkkaan
kello 21.10 hän pisti piikin mahaani. Onneksi tämä oli viimeinen! Tämä
jokailtainen piikittely olikin alkanut jo kyllästyttää, ja pistoskohtaa kirveli
vähän. Nyt sitten vain odotellaan ja valmistaudutaan maanantain punktioon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti