Punktion jälkimainingit

Tulin kotiin lepäilemään munasolupunktiosta ja mieheni meni töihin. Minulla olisi vapaata töistä vain tämä päivä ja huomisaamu. Olin ottanut työpapereita mukaan niin, että voisin tehdä töitä kotoa käsin ja mennä vasta iltapäivällä työhön. Koko tilivuoden kirjanpito pitäisi saada lähipäivinä kasaan, eikä minulla ole tuuraajaa, joten pitää vähän soveltaa sairaslomaa.

Pyörryin alkuillasta vessassa käydessäni. Ensin tuli huono olo, asetuin vessan lattialle istumaan, ja seuraavana hetkenä olinkin pitkin pituuttani maassa, kasvot puoliksi metallisen kynnyksen yli. Onneksi silmälasit eivät rikkoutuneet. Soitin miehelleni, joka oli kaupungilla, ja hän tuli pian kotiin.

Illalla nukkumaan mennessäni keuhkojen alapuolelta alkoi pistää ja närästää niin kovasti, etten voinut olla pitkällään. Itkuhan siinä tuli, kun en muutenkaan ollut aivan priimakunnossa. Taittelin patjan alle kaksi täkkiä, että voisin levätä kohoasennossa, ja sain nukuttua jotenkuten.

Meille oli luvattu, että IVF-klinikalta soitettaisiin seuraavana päivänä ja kerrottaisiin hedelmöittymisen tulos. Sitten alkaisin käyttää alkion kiinnitystä tukevaa lääkitystä, joten en ollut vielä hakenut apteekista. Munasoluja oli kasvanut paljon, joten uskoin, että munasoluja saadaan pakkaseenkin ja mietin, kuinka usein niitä voitaisiin siirtää, vaikkapa joka kuukausi.

Lääkäri soitti myöhään aamupäivällä. Hän kertoi, että kypsiä munasoluja oli ollut vain kolme ja ettei yksikään munasolu ollut hedelmöittynyt. Kyyneleet alkoivat välittömästi vuotaa poskilleni. Tällaiseen tulokseen en ollut lainkaan varautunut. Lääkäri jatkoi vielä kaikenlaista, mutta en juuri saanut sanaakaan suustani. Hän kyseli, aiommeko jatkaa hoitoja, mutta vaikeahan siihen oli mitään sanoa tuollaisen tyrmäyksen jälkeen. Mieheni kuunteli puhelua kanssani. Puhelun jälkeen kömmin sänkyyn ja ratkesin itkemään, ja mieheni tuli lohduttamaan minua. Hyvin hiljaisissa tunnelmissa lajittelin papereita kirjanpitoa varten.