sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kärsimystä


Olin yön tiputuksessa. Keskiyöllä hoitaja kävi sulkemassa tipan ja irrottamassa letkun kanyylistä. Kaikista nauttimistani nesteistä piti pitää kirjanpitoa ja minun piti pissata metalliseen pönttöön, josta hoitaja kävi mittaamassa poistuneen nesteen määrän. Söin voimakkaita särkylääkkeitä nilkkani takia, joka oli vahvasti teipattu.

Vointini alkoi kohentua, kun elimistöni nestetasapaino korjaantui. Pääsin iltapäivällä kotiin kainalosauvat mukanani. Nilkan turvotus alkoi laskea. Lääkärit olivat kirjoittaneet minulle kaksinkertaisen viikon sairasloman, sekä nilkkatulehduksesta että hyperstimulaatiosta. Pystyin pitämään maanantain ja tiistain vapaata, mutta nilkkani oli jo silloin kävelykunnossa, joten palasin keskiviikkona töihin.

Vatsan turvotus laski vähitellen ja elimistöni alkoi toimia normaalisti. Vaivani eivät kuitenkaan vielä päättyneet. Seuraavaksi selkäni meni pitkästä lepäilystä täysin jumiin. Varmaan kylmät viimat vaikuttivat myös asiaan. Selässä oli kipeä piste, johon koski joka kerta hengittäessäni ilmaa sisään.  Pystyin hädin tuskin istumaan. Jatkoin särkylääkkeiden ottamista ja kävin hierojalla. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä kipupisteelle mitään. Kuntosaliharjoittelu helpotti vaivaa vähitellen ja pääsin kiinni normaaliin arkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti