Uteluita lapsisuunnitelmista

Uusi tuttavaparinkuntamme oli tulossa meille perjantaina kylään ensimmäistä kertaa. Leipoessani ja siivotessani mietin, kysyisivätkö he meiltä lasten hankkimisesta. Jännitin tilannetta, koska minusta on tullut allerginen lapsiuteluille, ja mietin, kuinka kuittaisin asian. Minulla oli varalla useita erilaisia vastauksia, joista voisin valita tilanteeseen parhaiten sopivan. Vastaus riippuisi täysin siitä, kuinka kysymys esitettäisiin. Voisin vain todeta lyhyesti, että meillä ei vain ole lapsia. Jos utelu jatkuisi, tokaisisin, että asia on hyvin yksinkertainen: meillä vain ei satu olemaan lapsia, aivan kuten heillä sattuu olemaan kaksi lasta. Mikäli kysymykset jatkuisivat, toteaisin kuivasti, etten halua kaivella enkä spekuloida asiaa, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Jos tuttavat osoittautuisivat mukaviksi ja ymmärtäviksi, voisin kertoa, että olemme yrittäneet, mutta emme ole saaneet lapsia. Lapsettomuuden syitä kysyttäessä optiona voisin taas jatkaa, etten halua kaivella asiaa.

Olen ollut tässä tilanteessa jo monta kertaa, yhä useammin. Kerroin hiljattain eräälle ystävälleni hoidoista, koska olin todella alakuloisissa tunnelmissa lapsettomuuden konkretisoiduttua. Ystäväni oli myötätuntoinen, mutta alkoi sitten utelemaan, kuinka helposti äitini oli tullut raskaaksi. Lisäksi hän tuntui ajattelevan, että kyllähän kaikki on mahdollista. Tässä kohtaa minulla tuli raja vastaan ja vaihdoin puheenaihetta. Kyllähän kaikki toki on mahdollista, mutta haluan ymmärrystä suruuni enkä vouhkaamista myönteisen ajattelun nimissä.

Kesällä kävimme toisen ystäväpariskunnan luona, joilla on kaksi tyttöä. He ovat adoptioprosessissa, mutta toistaiseksi keskeyttäneet sen, ja nyt he ovat aikeissa ottaa sijaislapsen. Äiti kertoi tohkeissaan prosessin eri vaiheista, ja kuinka hän voisi sitten omistautua täysillä tyttöjensä kasvatukseen ja jättää opinnot kesken. Hän oli jo kauan elätellyt tätä toivetta ja uskalsi nyt tehdä rohkean päätöksen yleisen mielipiteen vastaisesti. Mies alkoi kyselemään meiltä, olimmeko mekin kenties ajatelleet adoptiota ja mitä ajattelimme sijaisvanhemmuudesta. Hän päätteli, että me olisimme varmaan hyvät vanhemmat, ja ihmetteli, miksei meillä ole lapsia. Viimeinen niitti tuli, kun hän jatkoi pohdintaansa ja kysyi, onko taustalla fyysinen vai jokin muu syy. Vaikka pariskunta oli itse kertonut avoimesti omasta elämästään, minua ei huvittanut lähteä tällaiseen ajatusleikkiin mukaan. En varsinkaan aikonut kertoa kenellekään mitään seksielämästäni enkä muista parisuhteeni intiimeistä yksityiskohdista. Töksäytin, ettei adoptio ole mikään ratkaisu lapsettomuuteen ja vaihdoin nopeasti puheenaihetta. Mieheni on onneksi hienotunteinen, ja menee näissä kysymyksissä minun ehdoillani: minä saan päättää, kuinka paljon kerron. Pidämme tästä ystäväpariskunnasta, mutta olen ottanut etäisyyttä heihin, jotta vastaava tilanne ei toistuisi.

Perjantaina meillä kylässä käynyt pariskunta oli todella mukava. Juttelimme ja vietimme iltaa tuntikausia, lähes pikkutunneille. He eivät kysyneet mitään mahdollisista lapsista – kiitos!!! Rouva itse kertoi omasta elämästään hyvinkin henkilökohtaisella tasolla. Luottamuksen osoituksena voisin hyvinkin kertoa hänelle lapsettomuudestamme. Luulen, että hän saattaisi ymmärtää.