Vihdoin hoitoihin - sumutteet

Pääsimme vihdoin IVF-hoitoihin. Keväällä elämä meni aivan liian hektiseksi, että olisimme pystyneet hoitorumbaan, ja sitten tuli taas kesätauko. Lopulta oli aika ilmoittaa kuukautisten alkamispäivä. Saimme postissa tukun esitteitä, reseptejä, hoitosuunnitelman ja lähetteet pistosopetukseen ja kolmeen ultraäänitutkimukseen.

Hain apteekista Synarela- nenäsumutteet ja aloitin niiden käytön aamuin ja illoin. Kävimme viikonloppuna vanhempieni luona ja piilotin sumutepullon visusti näkymättömiin, koska en halunnut äitini, joka aina aavistaa ja löytää kaiken, näkevän pakkausta. En ole kertonut hänelle lapsettomuudestani. Haluan säästää itseäni, koska siskoni on käynyt hoidot läpi aiemmin, ja äitini suree sitä edelleen. En jaksaisi hoitaa enää hänen suruaan enkä kommentteja siitä, kuinka ehkäisyä ei hänen mielestään olisi pitänyt ollenkaan aloittaa, hän kun teki mielipiteensä selväksi jo mennessäni naimisiin.

Munasolut kasvoivat nopeasti ja lääkäri kehui odotettavissa olevaa runsasta satoa. En tiennyt, jäisivätkö kuukautiset nyt pois vai alkaisiko vuoto normaalisti. Menkat alkoivat sitten lääkärin mielestä hieman etuajassa. Aloin saada kuumia aaltoja, mutta onneksi työpaikalla oli kesäisin muutekin lisäilmastointilaite käytössä. Naureskelimme mieheni kanssa sille, kun minulle tuli yhtä'kkiä hiki ja piti saada ikkunat auki, koska tavallisesti olen vilukissa.

Tapani kaveriani, joka päivitteli, kuinka hän ei ymmärrä, miksi hänen lääkäriksi opiskeleva tuttavansa meni ”tekemään” lapsia kesken opiskelujen, alle 25-vuotiaana. Jos hän olisi odottanut vielä vuoden tai pari, hän olisi saanut jo kandin paperit ja parempaa palkkaa työskentelyjaksolta. Jokin naksahti päässäni, mutta tälle kaverille en halua kertoa omasta tilanteestani. Hän on tyyppiä, jolle miehessä ulkonäkö on tärkeintä, joten tuskin hän ymmärtäisi, kuinka herkkää puuhaa lasten saaminen, tai edes yrittäminen ovat.

Kolmas ultraääniaika oli parikymmentä minuuttia myöhässä. Aloin hermostua vastaanottoaulassa, koska minulla on tärkeä työmeno heti ultran jälkeen. Lopulta lääkäri tuli hakemaan meitä aulasta. Kerroin, että joutuisin lähtemään jo puolen tunnin kuluttua. Lääkäri teki ultran lennossa ilman hoitajaa, joka oli viivästyneestä aikataulusta johtuen vielä toisessa huoneessa. Taas kehuttiin munasoluja ja niiden määrää. Lopuksi saimme hoitajalta vielä ohjeita erillisessä huoneessa ja ryntäsin vastaanotolta tukka putkella työkeikalle. Tapaamisessa käsiteltiin erään toisen henkilön mielenterveysongelmia, joten aikaa omien asioiden sulatteluun ei jäänyt. Tämän jälkeen täyttä vauhtia varsinaiselle työpaikalle.