Lapsettomuuspäivä

Tänään minulla on lapsettomuuspäivä. Heräsin lauantaiaamuna liian aikaisin, jo 6:50 partakoneen surinaan, kun mies oli lähdössä reissuun. Suututti. Eilen illalla olin vihainen miehelle, kun hän ei ollut läsnä. Olin tarjonnut hänelle synttärilounaan lempiravintolassani ja olimme sopineet, että vietämme illalla aikaa yhdessä, koska seuraavan päivän hän olisi poissa. Mies olikin sopinut oman treeniaikansa illaksi, ja kotiin tultuaan hän meni toiseen huoneeseen katsomaan elokuvaa. Menin hänen syliinsä, mutta hän ei juurikaan reagoinut. Hän oli sanonut menevänsä aikaisin nukkumaan matkan takia. Illalla tulin hänen kylkeensä, mutta hän vain luki lehteään ja naurahti, kun kysyin, miksi hän ei ole läsnä. Siihen typistyi yhteinen romanttinen iltamme. Olin vihainen ja osoitin mieltäni itkemällä, kun hän yritti saada unta.

Lainasin kirjastosta lapsettomuustarinoita sisältävän kirjan Ei kenenkään äiti ja luin tänään kirjan loppuun. Itkin välillä. Jouduin jättämään kirjan aiemmin kesken, koska jotkut tarinat olivat liian raskaita. Ahdistuin ja itkeskelin. Mies kielsi lukemasta kirjaa, mutta luin sitä salaa. Mies palautti kirjan pois, enkä vastustellut. Hain kirjan eilen uudestaan lainaan.

Mietin, kestäisinkö keskenmenoa. Toisessa lukemassani kirjassa Rakkaustesti, nainen joutuu synnyttämään kuolleen sikiön kotona. Kauheaa. En tiedä, pystyisinkö sellaiseen, tai millaiset jäljet se jättäisi.

Katson parvekkeelta shoppailemaan menossa olevia naisia. Laitettuja, tyylikkäitä. On kiharrettuja hiuksia, meikkiä, villakangastakkia, huikean korkeita korkoja. Tunnen itseni värittömäksi, epäkiinnostavaksi, vähemmän naiseksi, kun laitan pyykkiä koneeseen velouraamutakissani, vähän likaiset hiukset sutaistuna nutturalle, ei meikkiä.

Tekisi mieli jäädä koko päiväksi pitkäkseen lueskelemaan ja keräämään voimia. Lainasinhan kirjastosta vielä toisenkin kirjan. Hektisen viikon jälkeen tarvitsisin lepoa ja rauhaa. Kohta pitää kuitenkin lähteä treeneihin. Oikeastaan ei ole aivan kunnossa, mutta en kehtaa enää perua treenivuoroa, koska olen jo ilmoittanut olevani tulossa ja sopinut kyydistä. Katsotaan, mitä loppupäivä tuo tullessaan.